Vapaapäivä, aurinkoa ja lämpötila 15 astetta. Ihan suussa maistu makialle pelkkä ajatuskin lenkistä.
Tämmöisenä aamuna saattais iskeä harmituksen puolelle jos ohjelmassa olisi jotain lenkin estävää toimintaa... Onneksi ei ollut.
Ja kun "pakollinen" tauko edellisestä lenkistäkin on tullut lusittua tuplana, niin onko tuo sitten ihme jos juoksujalat alkoivat vipattaa siihen malliin että buusteja oli lähdettävä ulkoiluttamaan.
Kuntohan on kauniisti sanottuna huono, ja se taas johtuu vähäisestä ulkoilusta jota en siis ole päässyt lasisten kantapäiden johdosta tarpeeksi harrastamaan.
No nyt sitä olis tarjolla, niin ulkoilua kuin kuntoa, joten ei kun poimimaan ne talteen.
Otin poikkeuksellisesti puhelimen mukaan, ihan kameran takia. Ajattelin räpsiä kuvia reitiltä tai muualta maastosta. Yleensä en viitsi moista aparaattia matkassa kuljetella, koska haluan viettää lenkin ajan itsekseni omissa ajatuksissani ilman puhelimen pärinää. Saattaishan tuo olla sen ajan soimattakin, mutta yleensä se soi silloin kun sen ei pitäisi soida. Eikä siinä mitään, hienoa että ihmiset ottaa yhteyttä. Onpahan ainakin joskus jotain sosiaalista elämää. Mutta sen voi siirtää lenkin jälkeenkin tapahtuvaksi.
Niin... Koska kunto on siis huono, olen päättänyt tehdä lenkit matalalla teholla, ja siihen kameran mukana olo sopii hyvin. Saa tarvittaessa pienen sykkeen laskutauon kun räpsii muutaman kuvan.
Juoksemisessa on ollut oikeastaan huonoja ja tosihuonoja päiviä. Olen kuitenkin sitkeesti koittanut lenkkeillä kipujen sallimissa rajoissa ja onneksi ihan viimeisimmillä lenkeillä on homma tuntunut hivenen aukeavan. Pari kuukautta sitten 2-3 km lenkki oli kipujen suhteen maksimi, nyt päästään jo 5-7 km päähän. Kuitenkaan"ajamisen iloa" ei ole monenakaan päivänä ollut, joten liikoja en odotellut nyttenkään.
Mistä lie johtui, muutaman päivän tauosta, säästä vai mistä, tänään oli varmaan leikkauksen jälkeisen ajan paras lenkki.
Pikkusta vajaa 8 km pk-vauhdilla. Kipuja ja tuntemuksia oli, mutta hienosti "hallinnassa".
On nämä vaan sellasia hetkiä että hyvä ettei silmähikeä pukkaa...
Nyt kun vaan pystyis maltilla viemään hommaa eteenpäin.
Ja otinhan minä muutaman kuvankin...
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Pikkasen on harmittanut myös Helsinki Half Marathonin DNS. Siellä näytti kaikilla olevan niin mukavaa... En usko että olisin juoksusta nauttinut, tuskin edes maaliin olisin päässyt, mutta näytti mm. KPK 24/7 porukalla olevan kokoontumisajot ja niissä kinkereissä olisi ollut mukava pistäytyä.
Ens vuonna sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti