keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ei vaan juokseminen aukea.

Kävin tänään lenkillä. Eihän lenkillä käymisessä sinällään enään mitään ihmeellistä ole, onhan sitä nyt sentään jonkin verran päässyt käymään, vaikka ei se ihan jokapaiväistä herkkua vielä olekkaan.
Tänään laitoin kuitenkin lenkiin panokseksi Helsinki Half Maratonille osallistumisen. Tavoitteena juosta 12-15 km niin että lenkistä jää hyvä fiilis, mutta ennenkaikkea halusin tietoa missä vaiheessa kipeytyy kantapäät! Viimeaikaisten lenkkien nojalla tiesin kipujen alkavan, mutta mikäli kivut alkaisi mahdollisimman myöhään, saataisin hulluuksissani puolikkaalle lähteäkkin. Ajatushan on sikäli yltiöoptimistinen, että viimeisen kuukauden aikana en juuri viittä kilometriä pidempää lenkkiä ole juosten tehnyt, ja varmaan joka lenkillä on jonkinasteisia kipuja ollut, myös vasemmassa polvessa.
Sauvakävellen on sitten noita pitempiäkin haalittu.
Puustiset jalkaan ja baanalle. Ei tainnut matka taittua kuin 500 m kun vasen kantapää antoi ensim-
mäisiä merkkejä olemassa olostaan. Matkan edetessä oikeakin lähetti signaaliaan, mutta 2 k kohdalla tilanne oli kuitenkin "hallinnassa" ja testi edelleen hyvällä mallilla. Reitillä on 2,5-3,5 km kohdalla mäkinen osuus jossa sitten rupesi epäusko hiipumaan puseroon. Vauhtia oli pudetattava ja askelta lyhennettävä kun kengän paine kantapäähän tuntui muodostuvan enenevässä määrin kipuilua.
Se siitä testistä sitten, ja niinpä päätin oikaista kotiin. Loppureitti oli helpohkoa, pääosin tasaista maastoa joten tuntemuksetkin hieman tasaantuivat, niin kanta- kuin yläpäässäkin, mutta totuus on kuitenkin selvä, ei näillä jaloilla ja kunnolla vielä puolikkaalle lähdetä!
Lenkin kokonais pituus jäi 7 km:iin, eli puoleen suunnitellusta ja kolmasosaan puolikkaasta.

En nyt oikeastaan kovin pettynyt ole. Sanottaisko vaikka niin että tulos oli oletettu, joskaan ei toivottu. Juoksu pohja on kuitenkin hyvinkin hatara. Lenkit ovat olleet lyhyitä ja hidasvauhtisia, joten sellaista puolikkaalle vaadittaavaa kuntoakaan ei ole päässyt tupsahtamaan. Lenkkejä on tietysti rajoittanut kivut niin kantapäissä kuin vasemmassa polvessakin. Nyt tällä lenkillä ei polvessa ollut minkäänlaisia tuntemuksia, se positiivisena asiana mainittakoon.
HHM:la minulla olisi ollut viimevuodesta lääkärintodistuksella siirtynyt osallistumisoikeus.
Nämä kantapääongelmat kun alkoivat jo niin julmetun kauan sitten. Taloudellista menetystä ei siis juurikaan peruuntumisesta tule, vaikka se lienee pienin propleemos tässä asiassa.

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo reilu kuukausi. Huhtikuun loppu sujui lenkkeilyjen osalta kohtuullisesti. Lenkkejä kertyi mukavasti niin sauvoilla kuin juosten. Pakkolepopäiviä tuli sitten peräkkäisten harjoituspäivien päälle väkisin jottei mitään takapakkia kantapäihin iskisi. Vapun tienoilla hankin jostain lahjakkaan vatsataudin, jonka aikana painoa lähti 4 kg. Voimien palautumiseen meni melkeen viikko. Töissäkin on ollut muutamia työrupeamia tuplaöineen, ja niistä kun ei tunnu vanha enään toipuvan millään, niin olen suosiolla huilannut nekin ajat. Joten jotain on tullut tehtyä, mutta sellaiseen tasaiseen ja selkeään rytmiin en ole päässyt.

Eli eteenpäin mennään mutta niin turkasen hitaasti. Vielä ei heitetä kirvestä kaivoon juoksemisen suhteen, tai juoksukisoihin osallistumisen suhteen. Mitään tapahtumaa en lyö lukkoon ennenkuin juokseminen rupee sujumaan ongelmitta. Menee siihen sitten vuosi tai kaksi tai...
Parran ajamista olen kyllä miettinyt...