keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Eka kympin lenkki on totta.

Kymppi tarkoittaa ennen kaikkea kilometrejä, ei arvosanaa! Vaikka ei se lopulta kaukana ole sekään.
Kohta kuukausi edellisestä päivityksestä. Siinä oli vähän hiljaiseloa lopputarkastuksessa käynnin jälkeen ja ikään kuin pieni kynnys ylitettävänä nuiden kipujen suhteen. Viimeiset lenkit ennen ortopedillä käyntiä kuitenkin mentiin kipujen sietorajalla. Kantapäiden lisäksi kipuili polvikin.
Ortopedin sanat oli jäänyt kaikumaan korviin... On siis ollut pakko viettää siestaa juoksun suhteen.
Ja on kait sitä pikkasen kuunneltava asiantuntijaakin, vaikka se uhma kokeilla "rajoja" sieltä aina välillä päätään nostaakin.
Parin viikkoon en tehnyt mitään liikuntaa. No työmatkat pyörällä, mutta sitä ei lasketa.
Siinä sitten syrjäytyessäni ja synkkyyteen vaipuessani soi puhelin...
Soittaja oli Martti, erittäin hyvä kaverini Martti, silleen heterolla tavalla. Martin kanssa on juostu niin tuiskussa, tuulessa, kovassa pakkasessa kuin paahtavassa helteessä. On koitettu pudottaa toinen "miesten lenkin" mäkivedoissa, käyty useampi yhteinen maratooni reissu ja monta muuta seikkailua.
(Miesten lenkiksi kutsumme 18 km reittiä Hyvinkään Svetsistä Erkylään ja takas "latupohjia" pitkin, matkalla on 9 kpl. kohtuullisen isoa nousua).
Martti siinä sitten kyselemään lenkkiseuraa sauvakävelylle, ja sehän vain sopi.
Lenkki Martin kanssa ei ole koskaan mikä tahansa lenkki. Se on aina sosiaalinen ja hyvän mielen kohotuslenkki isolla H:lla. Jos nyt koskaan lenkin jälkeen paha mieli olis, niin näiden lenkkien jälkeen se on sula mahdottomuus.
Siitä se sitten lipsahti liikunnan puolelle. Reilu tunti ja niin oltiin taas hommassa mukana. Maailman murheet tuli parannettua ja mikä parasta, ei juurikaan kipuja missään. Tuosta hetkestä eteenpäin olenkin sitten tehnyt joka päivä jotain, lukuunottamatta pääsiäisviikon minilomaa rouvan kanssa Tampereelle. Sitä piti ihan kylpylään mennä juhlistamaan 30v. yhteistä taivalta.
Näiden pienten lenkkien innoittamana lähdin kokeilemaan hieman pidempää juoksupätkää maastoon.
Siinä sitten sattui "pöljä päivä" minunkin kohdalle kun hiljaa hiiviskelin loskassa, kurassa ja osittain jäätiköillä 10,5 km. Reitti kulki pääosin kaupungin ulkoilureittejä pitkin, mutta paikoin oli niin houkuttelevia polkuja sulana että oli pakko poiketa "sivupolulle". Ei juurikaan kipuja missään,
ei lenkin aikana eikä jälkeen. Seuraavana päivänä normaalia oudon liikunnan tuomaa lihaskipua kylläkin. Edellisestä yli kympin lenkistä juosten taitaa olla 14 kk aikaa.
Ja ei, en meinaa hetkeen tuollaista uudelleen vetäistä juosten. Sauvakävellen kyllä. Mennään pienin askelin eteenpäin, mutta välillä on pakko hieman laittaa Artsi likoon.
Mutta sen verran on mukava värinä päällä lenkkeilyn suhteen, että en vielä parrasta luovu...