Piti kirjoitella jo perjantaina 28 päivä ja aloittaa kirjoitus sanoilla terveisiä sauvakävelyjuoksulenkiltä. Jäi sitten kirjoittamatta. Hyvä niin! Perjantaina nimittäin tein reilun 7km lenkin jossa otin pieniä juoksupätkiä sekaan. Mutta sitten innostuin tekemään 600m pätkän, ja kun makuun pääsin tein viellä tasan kilometrin pätkänkin. Eihän se tietystikkään juoksemista ollut, lähinnä muistutti sen näköistä liikehdintää.
Henkisesti oli hemmetin iso asia juosta nuo pätkät. Lenkin jälkeen oli aivan mahtava fiilis.
Luen itseni taas jollain kierolla tavalla "juoksijaksi". Edellinen juoksulenkki oli helmikuun 6.
Ennen leikkausta kaikki väkisin tehdyt yrityksetkin olivat loppuneet lyhyeen kivun takia.
Nyt tämä oli ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen jossa juoksua pystyi jatkamaan hieman pidempään, jopa loivaan ylämäkeen.
Myönnän ettei kivuitta mennyt tämäkään lenkki, ja sen että viellä ei ehkä olisi kannattanut noin pitkiä pätkiä rimpuilla. Sen huomasi illalla ja seuraavana yönä, jolloin kantapäät särki, jopa niin että ei meinannut tulla uni simmuun. Sitä oikeen joutu pohtimaan tekemisiään.
Siksi oli hyvä että että en perjantaina aloittanut juttua kirjoittamaan. Olisin antanut liian positiivisen kuvan hommasta fiilisten ollessa katossa.
Päätin huilata viikonlopun ja antaa molempien päiden tasaantua tapahtumasta.
Marraskuun saldo liikunnan osalta on vaivaiset 14.37 tuntia. Sauvojen kanssa 6h ja 30 km.
Loppu on kuntosalia, maastopyöräilyä ja vesijuoksua. Eihän tuo paljoa tosiaan ole, mutta enemmän kuin lokakuussa jolloin tuli vain pari vesijuoksukertaa.
Eiköhän se tästä pikkuhiljaa rakennu jonkunlainen säännöllisyys tähänkin hommaan.
Torstaina 27. päivä kävin neuvonpidon työterveyslääkärin kanssa kantapäiden ja akilleksen kunnosta ajatellen töihin paluuta. Työn luonteen perusteella olisi sairauslomaa jatkettu 18.12 asti, jolloin minulla on "lopputarkastus" kirurgian polilla. Päädyttiin kuitenkin minun toiveesta töihin paluun kannalle, niin että menen kokeilemaan ja matalalla kynnyksellä olen yhteydessä lääkäriin mikäli homma ei toimi. Asiaan vaikuttavana tekijänä oli myös joulukuun ensimmäisen viikon vuosiloma.
Eli sairausloma jatkuu viikon verran muuna lomana.
Nyt sitten päättyy tämmöinen vaihe elämästä. 15-vuotiaana menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaan. Sen koommin en ole kolmea viikkoa pidempää yhtäjaksoista "vapaata" viettänyt. Tälle lomalle kertyy mittaa 3kk. Enkä tietysti olisi tätäkään lomaa halunut kokea. Se vaan on nyt näin. Iän ja vaivojen karttuessa nämäkin tosiasiat on otettava huomioon.
Ja mistäpä sitä koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tästä jatketaan paketin rakentamista. Kuntoillaan edelleen mahdollisimman monipuolisesti, Harjoitusmuotoja ja lajeja tehdään sitä mukaan kun toipuminen antaa myöten. Juokseminen ja hiihto on tietysti sydäntä lähellä ja niiden parissa tullaan puuhastelemaan eniten. Heti kun pystyy.
Pyöräilyn olen löytänyt telakkajakson aikana ja siitä en tule luopumaan, vaan päin vastoin. Samoin kuntosaliharjoitteluun on löytänyt aivan uusi kipinä. Sulkapallo odottaa vielä omaa aikaansa, mutta ehkä jo ensivuoden puolella siihenkin uskaltautuu.
Paljon siis positiivista vaikka välillä syvissä tummissa vesissä kahlattiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti