Viikko leikkauksesta

Reilu viikko leikkauksesta. Muistan operaation jälkeen pohtineeni että viikon päästä on jo paremmin.
En tiedä onko tässä monikaan asia paremmin, no ehkä on jotain.
Nopeastihan tuo viikko kuitenkin meni, Jokainen asia vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, enkä tarkoita pelkästään toipumista, vaan päivittäisiä askareita, hampaanpesusta kahvinkeittoon.
Liikkuminen on ollut pyörätuolilla rullaamista, millä ei joka paikkaan pääse, eikä mihinkään yletä. Tai keppien avulla könkkäämistä, jolloin kädet on aina varattuna ja mitään ei pysty siirtämään, ei edes kahvikuppia.
Liikkeille lähteminen varsinkin aamuisin on hankalaa, kivuliastakin. Ilmeisesti nukkuminen jalkaterät ojennettuina lyhentää lihaksia ja kiristää leikkaushaavaa niin että, jalkojen asentoa ei meinaa mitenkään saada kävelemisen mahdollistavaan asentoon.
Olisi ehkä pitänyt alkaa kirjoittaa illalla, eikä näin aamulla. Olisi saanut positiivisemman raportin.

Adidas Telakka Buustinen

Perjantaina 19. päivä sain ottaa siteet pois ja suihkuttaa jalkaa ensimmäistä kertaa. Oikeasta jalasta siteet lähti hienosti, mutta vasen joka alkoi vuotaa jo tiistai-iltana, vaati pitkän liotuksen ennen kuin suostui irtautumaan raajasta. Eikä tuo ihan kiinniolevalta vielläkään näyttänyt. Mutta itselle kuitenkin tärkeä etappi ja toivottavasti myös toipumiselle. Liikkuminen ilman sidettä oli jännän tuntuista, tuetonta ja epävarmaa, mutta samalla niin kevyen oloista.

3 vrk. leikkauksesta

Lauantaina  ja sunnuntaina tuli sitten perheen tuella liikuttua enemmän. Sunnuntaina vierailin jopa työmaalla työkavereita masentamassa. Jalkeilla olo kostautui varsinkin sunnuntai iltana, jolloin jo hellitäneet säryt palasivat. Olin jättänyt vahvimmat särkylääkkeet (tramal) lauantaina ottamatta, mutta sunnuntaina niille tuli tarvetta. Myös verenvuotoa vasemmassa oli havaittavissa.
No ei varsinaista vuotoa, mutta selviä viiteitä haavan edelleen tihkuttavan, onneksi vain verta.

Olin päättänyt ottaa alkuviikon rauhallisesti. Päätös oli vahva vielä lähtiessäni maanantaina ameriikasta tulleen veljeni kanssa katsomaan vanhempiamme. Päätin lähteä kepeillä, eihän tuossa nyt paljoa liikua tarvitsisi. No kyllä tarvitsi, ja oli huono päätös! Ja eiku Tramalia nassuun...
Tiistai jatkui liikekannalla niin ikään veljen matkassa lisättynä käynnillä potilasasiamiehen luona liittyen vanhempien hoitomaksuihin, asuntoasioihin jne... Seurauksena jälleen Tramalia ja lisähoitona kylmäpakkaus haudontaa. Säryt ovat myös vaikuttaneet nukkumiseen. 3-4 tunnin unien jälkeen herää särkyihin ja loppuyö on hyvinkin levotonta. Vaikka kivut ei kovia olekkaan sitä heräilee miltei jokaiseen liikkeeseen, vihlasuun tai mihin milloinkin.

Mitäpä yhteenvetona ensimmäisestä viikosta? Ensimmäiset kolme päivää odotetusti vaikeimmat liikkumisen ja särkyjen takia. Joskin ennakkoon olin odottanut vielä kovempia särkyjä, mutta olihan mulla kovat lääkkeet. Liikkumisen hankaluus puolestaan yllätti, olin ajatellut sen olevan hieman helpompaa. Luojan kiitos tämä toivottavasti on väliaikaista, kaikki rispektit pyörätuoliin sidotuille ihmisille! Vasemmalla jalalla saisi varata enemmän, oikella ei yhtään. Siksi vasemman jalan haavan pieni vuotaminen on arvelluttanut ja liian aikainen liikkuminen ei sitä kyllä paremmaksi ole tehnyt. Mutta joitain asioita on vaan pakko hoitaa... Pyörätuolilla en joka paikkaan kehtaa mennä.
Lauantain jälkeen olen tosiaan pystynyt kipulääkkeitä vähentämään, mikä on hyvä asia.
Ylävartalon vahvistuminen on varmaan myös positiivinen asia.
Mutta liikkuminen, sitähän tässä odottaa kärsimättömästi, on huonoa edelleen.

Ensi viikkolla on hakasten poisto, mikäli asiat menevät suunnitellusti.
Sitten taas ollaankin askeleen lähempänä lenkkipolkua!