keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Raskas vuosi

Joku on lausunut: "tie jaloinpiin asioihin ei käy helpointa kautta", en muista kuka.
Tuo lause on ollut mielessä kuluneen vuoden aikana useasti.
Juokseminen, liikunta yleensä on ollut lyhyitä pakollisia taukoja lukuunottanmatta päivittäistä lapsesta asti. Ei niinkään tulostenteon kannalta, vaan kunnon ja hyvinvoinnin kannalta.
Liikkuminen luonnossa, hikoilu, rääkkäys ja välillä suoranainen raasto on ollut tärkeä osa arjesta irtautumista. Lukuisat on myös ne kuningasajatukset jotka on lenkkipoluilla elämää ohjaamaan syntyneet ja monet ärripurrit on metsään tullut jätettyä.
Sattuneesta syytä on tuo puoli ollut heikoilla vaikka korvaavia lajeja olenkin yrittänyt harrastella.

Helmikuun viimeisenä päivänä alkoi sitten seuraava episodi. Juuri ja juuri omat vaivat hyväksyttyäni, oli äitini kaatunut kotonaan lyöden päänsä saaden kallomurtuman ja aivoverenvuodon.
Huonoin ennustein sairaalaan kiidätettynä meni hänellä kaksi viikkoa koomassa.
Pahimmalta säästyttiin mutta kotiin äitistä ei kuitenkaan enään ole. Liikkumaan ei ilman pyörätuolia pysty, syömään on joutunut opetella vasemmalla kädellä ja puheen tuotaamisessa on suuria vaikeuksia. Äiti tarvinnee tukea loppuelämänsä ajan ympäri vuorokauden.

Iäkkäälle isälleni tapahtuma oli luonnollisesti myöskin kova isku. Juhannukseen asti monisairauksinen ja rullaattorilla huonosti liikuvana hän jaksoi toivoa ja odottaa äitiä kotiin. Toivon ja uskon hiipuessa romahti myös hänen terveys sekä ennenkaikkea muisti. Isä oli toimitettava päivystykseen, jolla reissulla on edelleen. Muistaa kyllä poikansa, joskus vaimonsa, ei juuri muuta.

Ilmeisesti nyt on minun aikani huolehtia heistä! Kaikella lienee tarkoituksensa. Juoksutauollakin.
Nyt järjestellään molemmille palvelukodista paikkaa, toiveissa saada heidät samaan laitokseen.

Miten mielellään sitoisinkaan lenkkitossujen nauhat, juoksisin edes vähän, unohtaisin murheet ja poistaisin pahanolon hien mukana.
Ehkä ne jalot asiat odottaa omaa aikaansa...

2 kommenttia:

  1. Läheltä seurannneena en voi muuta kun toivoa että ne asiat, vanhempiesi ja jalkojesi suhteen järjestyvät ja saat solmia ne lenkkarinnauhat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tomi. Teidän tukenne on merkinnyt paljon. Asioilla on taipumus järjestyä!

    VastaaPoista